Artikkeleita Renkaankierrätys-lehdessä

13.5.2019

Auto muuttuu

Kolumni: Sähköautojen määrän suunniteltu kasvu ei ole itsestäänselvyys. Tulevaisuudessa voidaan nähdä ratkaisuja joista emme vielä osaa unelmoidakaan, vapaa auto- ja liikennetoimittaja Arttu Toivonen kirjoittaa.

SR_kolumni_arttu-toivanen_web_1080x720
Auto on meidän jokaisen arjessa mukana, tavalla tai toisella. Suomessa oli viime vuoden lopulla rekisterissä 2 696 334 henkilöautoa. Luku on noin puolet maamme väkimäärästä. Auto on merkittävin kuljetusväline, hyvin merkittävä työllistäjä – ja myös kiistelyn välikappale. 

Vaikka autojen omistusmalli pysyy nykyisen kaltaisena (ja miksi ei pysyisi, yhteisestä omaisuudesta kun ei yleensä huolehdi kukaan), muuttuu autojen tekniikka. Ei tosin sellaisella tahdilla, mistä julkisuudessa on puhuttu. Vuonna 2030 meillä tuskin on liikenteessä 750 000 sähköautoa. Siihen ei kuitenkaan ole syynä julkisuudessa ja kansanparlamenteissa esillä olleet esteet, kuten sähkön riittämättömyys (sitä riittää lisäämällä älyä sähköverkkoon), raaka-ainepula (akkutyyppejä on lukuisia, ja niitä kehitetään koko ajan lisää) tai edes vajavaiseksi epäilty toimintamatka (akkutekniikan kehitys ei ole pysähtynyt). Suurin syy nimittäin saattaa tulla alan sisältä.

Uskon vakaasti, että töpseleistä ladattavien sähköautojen ohella teillämme liikkuu tulevaisuudessa vetyautoja (kunhan niitä saadaan tuotantoon), biokaasuautoja (kunhan joku vain kuulee niistä), bioetanoliautoja (niitä liikkuu jo) ja biodieselautoja (kunhan jätevirrat valjastetaan polttoaineen tuotantoon). Taloustoimisto Bloombergin mukaan vuonna 2040 myytävistä uusista autoista 50 prosentissa on polttomoottori – joissain tapauksissa pyörittämässä pyöriä, mutta todennäköisimmin ainakin jauhamassa sähköä liikkumista varten. Millaista polttoainetta ne käyttävät, onkin jo paljon hankalampi kysymys.

Tulevaisuus ei siis välttämättä ole vain ladattavien sähköautojen. Ne saattavat olla vain pelkkä välivaihe matkalla aivan uudenlaiseen tekniikkaan, josta lastemme tai lastenlastemme autot aikanaan saavat voimansa. Välivaiheita on paljon muitakin. Ne toimivat vielä tämän päivän infrastruktuurissa ja autoissa, mutta häviävät ajan kanssa.

Varmaa on vain se, että tekniikan kehitys ei ikinä pysähdy junnaamaan nykytilaan.


Teksti: Arttu Toivonen 

Kirjoittaja on vapaa auto- ja liikennetoimittaja.


Palaa otsikoihin