Artikkeleita Renkaankierrätys-lehdessä
Rakennetaan renkailla
Pohjois-Pohjanmaalle nousee yksi Euroopan suurimmista ampumaratakeskuksista, Ruutikangas. Sen rakentamisessa käytetään kymmeniä tuhansia kuutioita kierrätysrenkaita.
Projektipäällikkö Janne Huovinen Graniittirakennus Kallio Oy:stä (GRK) viittoo laajan hakkuuaukean toiselle laidalle ja luettelee rakennettavien ampumaratojen järjestyksen. Laitimmaisena on hirvikiväärirata.
”Hirvikiväärin luoti on tappava neljään viiteen kilometriin asti, joten suojausten pitää olla kunnossa”, Huovinen sanoo.
Harhalaukaukset estetään korkeilla suojavalleilla, jotka reunustavat jokaista Limingan ja Lumijoen kuntien rajalle rakennettavaa rataa. Kyse ei ole pienistä hiekkapenkoista, vaan matalimmillaan kolmemetrisistä ja korkeimmillaan kahdeksanmetrisistä töyräistä.
Ruutikankaan ampumaratakeskuksen kivääriradoille varattu valtava aukio on vain yksi nurkka 92 hehtaarin laajuisesta ampumarata-alueesta, joten korkeita valleja rakennetaan yhteensä satoja metrejä. Samalla ne kahmaisevat uumeniinsa käytännössä kaikki Pohjois-Suomesta kertyvät kierrätysrenkaat muutaman seuraavan vuoden ajan.
”Kaikkiaan kierrätysrenkaita tarvitaan kymmeniä tuhansia kuutioita. Onhan se huima määrä”, Huovinen sanoo.
Rengas säästää paalutuksen vaivan
Ensimmäistä kolmemetristä vallia on rakennettu syksyn kynnyksellä pari sata metriä. Operaattorina toimivan Kuusakosken autot ovat kärränneet rengaskuormia kasitien varrella sijaitsevalle työmaalle jo muutaman viikon ajan. Renkaat asetetaan vallin rakenteisiin joko kokonaisina tai paalattuina. Ne kasataan vallin ytimeksi, minkä jälkeen ne verhotaan maanpeitekankaalla ja päällystetään maa-aineksilla.
”Kokonaisilla renkailla rakentaminen on sujuvaa silloin, kun ne voidaan siirtää kuormasta suoraan rakenteeseen Kuusakosken koura-autoilla. Renkaat tai paalit asetellaan paikoilleen kahmarilla varustetulla kaivinkoneella.”
Kierrätysrenkaat sopivat Huovisen mukaan erinomaisesti maarakentamiseen niiden keveyden takia. Renkaista ei myöskään irtoa päästöjä maaperään. Kierrätysrenkaita käytetään lisäksi rouheena kevennyksenä pintakerrokselle. Toisin kuin kiviaines, rengasrouhe ei painu savimaahan.
”Rouhe tekee mielettömän hyvän kantavan patjan pehmeiden alustojen päälle. Suurimmat vallit pitäisi muussa tapauksessa paaluttaa, mutta kierrätysrenkaiden avulla ne voidaan rakentaa ilman paalutusta”, Huovinen sanoo.
Kiertotaloutta mahdollisimman paljon
Koko ampumaratahanke toteutetaan kiertotalousperiaatteella. Kierrätysrenkaiden lisäksi materiaaleina käytetään ylijäämämaata, betonimursketta ja teollisuuden sivutuotteita. Ratkaisu säästää rahaa ja tekee mahdolliseksi 11 ammunta-, metsästys- ja reserviläisyhdistyksen monivuotisen haaveen: vanhoja pohjavesialueille tehtyjä ratoja voidaan nyt sulkea, ja uusi rata mahdollistaa jopa MM-tasoisten ammuntakilpailujen järjestämisen.
Elokuun lopussa ampumaratakeskuksen taustajoukot odottavat päätöstä valtion rahoituksesta. Budjetti on noin 11 miljoonaa euroa, josta suurimman osan vie maansiirtotyöt.
Hanke etenee, sillä Huovinen kertoo GRK:n olevan siinä mukana myös omalla taloudellisella riskillään. Se halutaan ottaa, sillä työmaa mahdollistaa kiertotalouden menetelmien käyttämisen monella osa-alueella. Haasteita on riittänyt, esimerkiksi betonimurskeen välivarastointi vie melko lailla tilaa työmaalla.
”Rakentamisen vauhti riippuu saatavilla olevien kierrätysmateriaalien määrästä. Yhdestä kohteesta purettava materiaali hyödynnetään parhaassa tapauksessa heti toisella työmaalla.”
GRK:lla odotetaan, että kierrätysmateriaalien, esimerkiksi kierrätysrenkaiden käyttö lisääntyy huomattavasti maarakentamisurakoissa. Yritys on aktiivisesti mukana kierrätysmateriaalien monipuolisessa hyödyntämisessä työmailla. Kehitys on ollut mieluista jätteiden ja kierrätysmateriaalien hallinnan parissa 25 vuoden ajan työskennelleelle Huoviselle.
”Kaikkien näiden vuosien jälkeen kierrätysmateriaalien käytöstä aletaan vihdoin olla kunnolla kiinnostuneita. Tärkeintä on vakuuttaa kunnat ja valtio. Niiden takana ovat suuret rakennusmassat, joilla muutos saadaan aikaiseksi.”
Teksti Juha-Pekka Honkanen
Kuvat Kai Tirkkonen