Artikkeleita Renkaankierrätys-lehdessä
Rakentava norminpurku
Hyötykäyttö: Kiertotaloutta tukeva MARA-asetus on tehnyt rengasjätteen hyödyntämisestä maarakentamisessa helppoa ja suoraviivaista.
MARA-asetus on vuoden alusta mahdollistanut rengasjätteen käytön maarakentamisessa ilman ympäristölupaa. Lupaprosessin korvaa valtion valvontaviranomaiselle tehtävä ilmoitus.
”Ilmoitus on hyvinkin suoraviivainen ja nopea menettely, jonka myötä ympäristöviranomaisten tietojärjestelmään saadaan tieto jätteen laadusta, määrästä ja sijoituspaikasta”, kertoo asetuksen valmistelussa mukana ollut Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ryhmäpäällikkö Jani Salminen.
”Aiemmin moni rakennushanke ehti valmistua ympäristöluvan 1,5–3 vuoden käsittelyn aikana. Nyt esimerkiksi Haapaveden ampumaradan vallien korotuksissa päästiin tehokkaasti hyödyntämään rengasjätettä, kun ilmoitus hyväksyttiin kolmessa päivässä”, sanoo asetuksen valmisteluun niin ikään osallistunut Laatuinsinöörit Oy:n Hannu Aurinko.
Kierrätysmateriaali samalle viivalle
MARA-asetus – valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa – koskee väylä-, kenttä- ja vallirakentamista sekä teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteita. Kokonaisten renkaiden ja rengasleikkeen ohella sen piiriin kuuluvat muun muassa betoni- ja tiilimurske, eräät lentotuhkat, leijupeti- ja valimohiekat, kalkit sekä asfalttimurske ja -rouhe.
”Uudistus tuo kierrätysjätteitä samalle viivalle neitseellisten luonnonmateriaalien kanssa. Uskon, että se parantaa rengasjätteen asemaa ympäristöriskittömänä maarakentamismateriaalina”, Salminen toteaa.
”Rengasjätteellä on maarakentamisessa monia ylivertaisia ominaisuuksia esimerkiksi suojavalli-, kevennys-, kuivatus- ja täyttörakenteena”, sanoo Aurinko.
Rengasjätteellä voidaan keventää rakenteita esimerkiksi savipohjan päälle rakennettaessa, sillä sen paino kuutiometriä kohti on vain noin 500 kiloa (esimerkiksi kuutiometri vettä painaa 1 000 kiloa). Se on myös hyvä routaeriste. Rengasjätteen erinomaisesta vedenjohtokyvystä on puolestaan hyötyä esimerkiksi rakennuksen viereen parkkipaikalle tehtävässä vesivarastossa.
”Suomessa kertyy noin 55 000 tonnia rengasjätettä vuodessa. Massana tämä on pieni määrä koko rakentamisessa. Rengasjätettä ei kannatakaan käyttää kohteissa, joissa sen ylivertaiset ominaisuudet jäävät hyödyntämättä”, Aurinko huomauttaa.
Direktiivi määrittää raja-arvot
Jätteen hyötykäyttö maarakentamisessa edellyttää jätteentuottajilta laadunvarmistusjärjestelmää, jolla materiaalin riittävä laatu voidaan etukäteen luotettavasti osoittaa.
”Rengasleikkeen jätevirta on yleensä melko tasalaatuista, mutta sitä koskevat samat laadunvarmistusvelvoitteet kuin muutakin asetuksen piirissä olevaa jätettä. Laadunvalvonnan tulokset liitetään viranomaiselle tehtävään rekisteröinti-ilmoitukseen”, Salminen sanoo.
Rengasjätteen ympäristökelpoisuuden raja-arvot määritetään polyaromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden pitoisuuksina. Tämän suhteen Aurinko löytää asetuksesta epäkohdan, johon hän toivoo muutosta.
”Renkaiden valmistusta koskeva EU-direktiivi määrittää raja-arvot auton alla käytettävien renkaiden PAH-yhdisteille. Maarakentamisasetus edellyttää tietoja myös sellaisista PAH-yhdisteistä, joita ei EU-direktiivissä ole mainittu. Neljästi vuodessa vaadittava näytteenotto on turha, sillä rengasjätteen käsittelyprosessissa rengasmateriaalin koostumus ei muutu millään tavalla”, toteaa Aurinko.
MARA-asetuksen soveltamisohje on parhaillaan koekäytössä, ja siitä kerätään lausuntojen avulla palautetta.
”Mikäli epäselvyyksiä ilmenee, voidaan niihin tarvittaessa puuttua tarkistusten kautta”, sanoo Salminen.
Teksti Marjukka Puolakka
Kuva Antti Vettenranta