Artikkeleita Renkaankierrätys-lehdessä
”Vuonna 2029 autot lentävät...”
Kolumni: Urheilutoimittaja Kaj Kunnas on ihastunut puhtaaseen liikenteeseen. Vaikka bensa jää historiaan, hyviä renkaita tarvitaan aina.
Muistan elävästi, kuinka eräs automekaanikko Karjaalla sanoi vuonna 1979 minulle: ”Viidenkymmenen vuoden kuluttua autot muuten jo lentää...”
Sille lausumalle lähinnä tuolloin naureskeltiin. Ainakin hymähdeltiin ääneen, noin niin kuin sopivasti selän takana. Mutta ei hymähdellä enää. Viidenkymmenen vuoden kuluessa autot ovat kehittyneet huimaa vauhtia. Ensin totta kai nuo ihan perusbensa- ja -dieselmoottoriautot. Joista pikku hiljaa kehittyi puoliautomaatti- ja sitten täysautomaattivaihteisia. Ajatella, ei tarvitse kuin suunnilleen kaasua painaa...
Meikäläinen hankki neljä vuotta sitten hybridiauton, johon minä olen ollut erittäin tyytyväinen. Ja jonka avulla koin ja luulin, että olen teknisen kehityksen kärjessä. Pitkääääään... Kunnes huomasin, että oho, sähköautoja alkoi ilmaantua liikenteeseen.
Sitten luin, että täysin totaalisähköinen auto aloittaa uuden aikakauden. Että autot eivät kuulemma enää tarvitse pakoputkia. Etusäleiköt kuulemma poistuvat, koska jäähdytystä ei enää tarvita. Koska ilmavirtausta ei enää kaivata jäähdytykseen. Näin konepellin alle saadaan jopa 31 litraa uutta säilytystilaa, koska sähkömoottorit ovat polttomoottoreita pienempiä.
No. Nyt sitten tässä männä syksynä, ihan eksaktisti 11. syyskuuta, olin juontohommissa Climate Cycling -tapahtumassa Helsingissä, kun minulle tultiin sanomaan: ”Haluatko Kaitsu testata täysin totaalisen päästötöntä vetyautoa?” Siis MITÄH!!! Vetyautoa... Vetypommeista olin kuullut. Mutta että siis VETYAUTO!!!
Eli todellakin. Vetyautoja. Niitä on vissiin Suomessa kaksi. Joissa siis vety kompressorissa muuttuu lämmöksi ja energiaksi. Joka kuljettaa autoa. Ja ainut päästö jota syntyy on – vettä! ”Haluatko koeajaa, Kaitsu?”
Että tällaista kehitystä 40 vuodessa. Ihan eivät autot vielä lennä, mutta muutaman vuoden kuluttua kai jo ihan täysin ajavat itse itseään. Nythän jo taskuparkkiin pääsee rattiin koskematta.
Seikka, josta sen sijaan en ole kuullut puhuttavan koskaan, on että autoissa ei tarvittaisi renkaita. Siitä en ole kuullut mitään. Ja vaikka autot kohta osaisivatkin lentää, niin renkaat kai niihin siltikin edelleen tarvitaan...
Ja vaikka kehitys kuinka kehittyy, niin mieluusti edelleen pyörivät renkaat. Joita voi, luonnon hyväksi, kierrättää...
Kaj Kunnas
Kaj Kunnas on työskennellyt urheilutoimittajana vuodesta 1989. Nykyään hän tekee juonto- ja matkanjohtajahommia, moderoi ja kirjoittaa.