Artikkeleita Renkaankierrätys-lehdessä
Yksi kierros lisää
Hyötykäyttö: Pinnoituskulttuurin kadottua suomalainen uusiorengasteollisuus lepää harvoilla harteilla. Se on hölmöä, sillä nykyaikaisella tekniikalla uusiorenkaista saadaan yhtä kestäviä kuin uusistakin renkaista ja kallisarvoisille raaka-aineille yksi elämä lisää, Ässä Uusiorengas toimitusjohtaja Antti Vallinen sanoo
Sieraimesta sisään hiipivä kumin tuoksu kertoo, että nyt ollaan suomalaisen käsityön äärellä.
”Välillä ihmiset eivät usko. Jos he tulevat ostoksille suoraan meille, voin pyytää katsomaan, kuinka renkaat valmistetaan”, Antti Vallinen nauraa.
Vallinen on Lammilla toimivan Ässä Uusiorenkaan toimitusjohtaja. Yritys valmistaa uusiorenkaita eli antaa kerran käytetylle rengasrungolle uuden elämän valmistamalla siihen uuden kulutuspinnan. Yritys antaa renkaille kolmen vuoden takuun.
”Esivalitsemme kaikki rungot tarkasti käsin ja käymme ne vielä uudelleen läpi jokaisessa työvaiheessa. Siksi pitkänkin takuun uskaltaa hyvillä mielin antaa.”
Halparengas vääristää hintamielikuvaa
Yrityksen tarina alkoi vuonna 1978, kun Antin setä Risto Vallinen ja Reijo Honkala perustivat pinnoittamon. Rengasoppinsa siellä sai Antin lisäksi myös hänen veljensä Heikki.
Vielä kymmenen vuotta sitten näytti siltä, että uusiorenkaat ottaisivat vauhdilla tuulta siipiensä alle. Vuonna 2016 Ässärengas ajautui konkurssiin, ja myös muut yritykset ovat ajaneet uusiorenkaiden tuotantoaan alas. Vuonna 2006 Suomessa pinnoitukseen meni 1930 tonnia renkaita ja vuonna 2014 vielä 923 tonnia, mutta viime vuonna enää 376 tonnia
”Kyllä isoin syy markkinan häviämiselle olivat Suomen markkinoille tulleet halparenkaat”, Vallinen sanoo.
Kun Aasiassa valmistetut renkaat alkoivat muutama vuosi sitten vyöryä markkinoille, ne alkoivat samalla vääristää kuluttajan mielikuvaa kaikkien renkaiden hinnoista. Halvimmillaan sarjan aasialaisia renkaita saa satasella.
Se ei ole laatua, mutta se vaikuttaa hintamielikuvaan.
”Aasialaisten renkaiden hinta pitäisi saada sille tasolle, millä tuotanto on järkevää.”
Vanhan maineen vanki
Vuonna 2016 Antti Vallinen osti konkurssipesän ja otti Ässärenkaan oman yrityksensä siipien suojaan. Pitihän Heikki-veljen pitkä työ suomalaisen uusiorenkaan eteen pitää hengissä.
”Tämä uusiorengasvaihe pitäisi olla siinä uuden renkaan ja rengasmateriaalin uusiokäytön välissä, sillä jokainen uusiorengas säästää uusiutumattomia luonnonvaroja. Muu renkaan loppukäyttö voidaan tehdä tämän jälkeenkin.”
Nykyisin Ässä Uusiorenkaaksi nimensä muuttanut yhtiö tekee käsityönä noin 5000–6000 rengasta vuodessa. Kun rengasrunko on todettu ehjäksi, vanha kulutuspinta raspataan pois, uusi kumi liimataan tilalle ja paistetaan eli vulkanoidaan tiiviisti kiinni.
Vulkanoinnin yhteydessä rengas saa muotista uutta vastaavan pintakuvion, joita Vallisilla on käytössä eri rengasvalmistajilta.
Oikeastaan vain runko voi pettää. Viallisia tulee vastaan vain muutama vuodessa.
”Vielä 1960- ja 70-luvuilla pinnoitettavaksi kelpasi mikä runko vain, ja etenkin ristikudosrenkaat hajosivat usein. Erityisesti vanhemmalla polvella on tuo aika muistissa, mikä vääristää mielikuvaa nykyisistäkin uusiorenkaista.”
Nuori kuski on ympäristötietoinen
Moni yritys tavoittelee monopoliasemaa, mutta Vallinen näkisi mielellään enemmän kilpailijoita uusiorengasmarkkinalla. Nyt ”ässät” nauttivat hyvästä materiaalin saatavuudesta, mutta kilpailu nostaisi koko uusiorengastuotannon profiilia.
”Kunhan vain ei yritetä tehdä liian halvalla. Se tuhoaisi laadun, jonka eteen on tehty pitkään töitä.”
Voi olla, että ei tarvitsekaan. Ympäristötietoisuus ja tapa ajatella kuluttamista ovat muuttuneet muutamassa vuodessa ehkä enemmän kuin mikään muu. Vallinen toivoo, että ihmisten hyvät ajatukset alkaisivat yhä useammin näkyä hintaa voimakkaammin myös rengasmarkkinalla.
”Jo nyt ihmisiä tulee ostamaan täältä Lammin perukoilta Helsingistä ja muualtakin kaukaa. Erityisesti nuoremmille kuluttajille ympäristöasia on merkittävä tekijä rengasvalinnassa.”
Oikealla markkinoinnilla pieni kotimainen uusiovalmistaja voi turvata oman toimintansa. Sen sijaan yhden ylimääräisen elämän antaminen pinnoittamalla vaatisi enemmän.
”Suurikin teollisuus lähtisi kyllä matkaan, kun maamme hallinto säätäisi lait, jotka tukisivat uusiokäyttöä sillä, tuotannosta pitää olla tietty määrä kierrätystavaraa.”
Raskaassa renkaassa pinnoitus on osa markkinaa
Raskaassa liikenteessä pinnoitus on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
”Lähdemme siitä, että raskaan kaluston renkaalla ajetaan noin 150 000 – 250 000 kilometriä, jonka jälkeen se pinnoitetaan. Hyvässä lykyssä laadukas runko voi kestää jopa neljäkin kierrosta”, Nokian Raskaiden Renkaiden liiketoimintajohtaja Ari Maunula sanoo.
Tuotantoa ohjaa kysyntä, ja suurille rengasvalmistajille pinnoitus on liiketoiminnan osa. Nokian Renkaat myy pinnoittamoille tällä hetkellä yli 20 erilaista pintamallia. Kun pinnoituspinta vulkanoidaan runkoon, raskas uusiorengas kestää ja toimii uuden tavoin.
”Pinnalla saavutetaan yhtä hyvä vierintävastus ja talvipito kuin uudellakin. Pieni vierintävastus pienentää polttoaineen kulutusta, joka nouseekin yrittäjällä usein itse rengasinvestointia merkittävämmäksi asiaksi.”
Pinnoittamista puoltaa kaksi näkökulmaa, joista ensimmäinen on ympäristö. Kun rengasrunko painaa noin 70 kiloa, on pinnan osuus noin 17 kiloa. Toisin sanoen pinnoittamisella säästetään noin 50 kiloa uusiutumattomia luonnonvaroja. Hiilidioksidipäästöt puolestaan laskevat 40 prosenttia.
Pinnoitus on kuitenkin ollut tapana jo kauan ennen nykyistä ympäristökeskustelua. Se kertoo toisesta argumentista eli hinnasta. Jos uusi raskaan liikenteen rengas maksaa 500 euroa, sen pinnoittaminen kustantaa parisen sataa.
Siksi kokonaismarkkina on syntynyt uusista renkaasta ja pinnoittamisesta.
”Nyt myös raskaissa renkaissa kolmanneksi tekijäksi ovat tulleet EU:n ulkopuolella valmistettavat halparenkaat, ja sitä kehitystä alalla seurataan nyt tarkkaan. Kun hintaero pinnoitettuun on riittävän pieni, pinnottaminen on perusteltava muilla kuin hinta-argumenteilla.”
Luultavaa on, että ajossa paras ja taloudellisin pinta pärjää jatkossakin.
Teksti ja kuvat: Juho Paavola